Erican Vaaleita Unelmia

Haukkana ja äimänä

Tänään olen vahtinut puhelintani koko hela päivän sillä lääkärin piti minulle soittaa.

En siis ollut erossa puhelimestani sekuntiakaan.

Kuinka ollakaan juuri kun vein pikkumiehen alakertaan iltapesulle oli minulle yritetty soittaa!!!

Penteleen pentele.

Soitin kyllä takaisin mutta täti kertoi hempeällä äänellä että minua oltiin yritetty tavoittaa.

Hän jopa kertoi sen omalla äidinkielellänikin.

Siis oikeasti!

Kuka lääkäri ensinnäkään enään soittelee puol 8 illalla!!!

Minun on aivan pakko kertoa teille eräästä kokemuksestani.

Olen itse vielä aivan ymmälläni.....sekaisin tai jotakin.

Kaikkihan me uskomme johonkin. Jotkut enemmn kuin toiset.

Minä käyn Joulukirkossa ja se on suuinpiirtein kaikki yhteyteni kirkkoon yms.

Eilen jäin tarhanpihaan juttelemaan avokkini ex-kolleegan kanssa jolla tytär samassa tarhassa meidän pikkumiehen kanssa.

Hän on kovin uskovainen ihminen.

Hän kyseli minun vointiani kun tietää sairauksistani ja kivuistani.

Yllättäen hän halaa minua ja rukoilee.

Hetken päästä jatkamme matkaamme erisuuntiin.

Tähän väliin minun pitäisi varmaan kertoa että olen vuosia jo kävellyt kuin olisin tarpeeni tehnyt housuun.

En ole kävellyt " normaalisti " siis miesmuistiin.

Tarhan pihalta lähdin käppäilemään kotia päin kuin ankka.

Kesken kävelyni huomasin että himpskatti sentään.....

..... MINÄ KÄVELEN NORMAALISTI!!

En kävele kuin kakat housussa.

MISSÄ MINUN SELKÄKIPU?

MISSÄ PUUKONISKUT SELÄSSÄ JOKA ASKELEELLA?

MISSÄ SÄHKÖISKUN TUNNE ALARAAJOISSA?

Mitä?

Ei voi....

Vai voiko....

Voiko siis joku " parantaa " sinut rukouksenvoimalla?

VOIKO?

En siis ole täysin kivuton , mutta tuskaiset kivut ovat poissa. Enään ei kylmänhiki nouse pintaan joka askeleella.

Olenko tulossa hulluksi?

Tai siis hullummaksi kuin olen.

Tämä tarina on siis tosi vaikkakin olen jo iltalääkkeeni ottanut :)

Ihmeitä voi siis tapahtua

Ihanaa loppuviikkoa!