Olisi se monta kertaa hyvä jos tuon pään sais vaihdettua. Olisi niin kuin kesäpää ja talvipää ;).
Meikäläisellä on viimeaikoina aamut lähteneet tökkien käyntiin.
Ensiksi on mietittävä millä lailla sitä ottais ja kömpis sieltä sängynpohjalta ylös. Sit kun vihdoin ja viimein saa itsensä taivuteltua sängystä pois, onkin seuraava haaste edessä.
Miten saan nuo raajat toimimaan.
Vanhempi poika sanookin minulle että " mamma, tädit vanhainkodissa ovat notkeampia ja vikkelämpiä kuin sinä ".
Kyllä minulla sitten hetken kuluttua alkaa jalat pelittämään ja kankeus poistuu.
Sitten se seuraava haaste...... aamukahvin keitto.
Niin monta kymmentä vuotta kun minäkin kahvinkeitintä olen käyttänyt, seison ja tuijotan sitä kapistusta ja mietin että miten minä nyt sitten teen. Miten hemmetissä tuo laite oikein toimii?!
Meillä on vajaa kuukauden vanha kahvinkeitin jossa kiinteä vesisäiliö. Vanhassa oli irrotettava. Ette arvaakaan kuinka monta kertaa onnistuin kauhomaan kahvit vesisäiliöön. ONNEKSI en ole vielä onnistunut sitä tekemään tämän keittimen kanssa. Tulis varmaan isännältä muutama kaunis sana ;).
Tänään sitten kun talo tyhjeni ja kaikki miespuoliset asukit töissä/koulussa/tarhassa minäpä heittäydyin pitkäkseni koiran kanssa.
Onneksi laitoin herätyksen,sillä olin jossain vaiheessa nukahtanut.
Testailin isännän pikku kameraa tänään kun omani on siskollani vielä lainassa.
On se kumma että ei kaikki kamerat toimi samallalailla.
Onnistun niin kuin saamaan kaikki kuvat tärähtäneiksi ;).
Tällä viikolla minulla olisi kipuhoitajan vastaanotto tässä meidän paikallisessa sairaalassa. En tiennytkään että kipupolilla sellainen on.
Hänen kanssaan käydään läpi minun lääkitys ja mitä kaikkia muita vitamiinejä ja hivenaineita minä syön. Niin ja mitä minä syön aamupalaksi yms.
Kuukauden päästä olisi sitten kipulääkäriin aika.
Selän olen onnistunut kipeyttämään entisestään tämän maalausprojektini aikana. Se ei kestä minkäänlaista istumista enään :(. Vartin istumisen jälkeen selkä ja raajat särkee vietävästi.
Ja auta armias kun kömmin yöllä sänkyyn. Voi veljet sitä leposärkyä. Onneksi isäntä nukkuu kuin tukki niin hän ei häiriinny minun ees taas juoksemisesta.
Oikein mahtavaa loppuviikkoa!
