Minä kuulun niihin ihmisiin jotka eivät pidä lääkärissä juoksemisesta.
Viimeiset vuodet ovat kuluneet jos minkälaisissa tutkimuksissa juoksemiseen.
En mielelläni soita ja tilaa itselleni aikaa.
Eilen vietyäni pikkumies tarhaan, jokin sisälläni sanoi että nyt akka pirautat ja tilaat itsellesi ajan.
Eihän se ole normaalia että vintti pimenee ja löydät itsesi lattialta makaamasta käveltyäsi.
On nimittäin kunto rojahtanut minulla aika paljon. Olen niin voimaton, jalat eivät kanna, käsissä ei voimia, pienemmästäkin rasituksesta hengästyn, huippaa, vintti pimenee jne.
Onhan minulla koko ajan kremppoja mutta pelottavin asia on nuo rintatuntemukset jotka ovat ilmestyneet puun takaa.
Kävin eilen sydänfilmissä ja kun se oli ohi sanoi hoitaja että hän ei minua kotin päästä ennen kuin lääkäri on tutkinut minut. No mut kun...... Kiltisti jäätiin odottamaan.
Eihän tuo lääkäri mitään ihmeitä osannut tehdä. Mittaili paineita istuessani ja seistessäni.
Lääkkeistäni hän sanoi että sinulla on aivan liian isoja annoksia käytössä. Lääkäri saa huomenna ( tänään minulla aika ) katsoa lääkkeittesi yli. Toivottavasti konsultoivat kipuklinikan lääkäriä eikä lähde säveltämään mitään itte.
Minä annan itselleni diagnoosin UUPUMUS. Nähtäväksi siis jää. Kohta olisi tuonne terkkariin tarkoitus lähteä.
Kiitoksia teille kommenteistanne tuohon edelliseen postaukseeni :)
Ja mukavaa että jaksatte kyläillä.
Aurinkoa päivääsi!
Ota vakavasti nämä "pimenemiskohtaukset". Sulla saattaa oikeasti olla esim. käytössä lääkkeitä, jotka eivät sovi yhteen. Tai annostus on pielessä. Ystävissäni on yksi, jolla oli moisia, epilepsiaksikin luultuja. En halua pelotella, mutta pakko kertoa, että hänen kuolemastaan tulee näihin aikoihin vuosi. Kahden lapsen äiti, nuori ihminen, alta nelikymppinen. Oli masennusta, fibromyalgiaa, Crohnin tautia, astmaa. Kaikille omat lääkkeensä.
VastaaPoistaHankkiudu sellaisen lääkärin hoiviin (yleislääketieteeseen erikoistunut), jolla on tietoa näistä kaikista vaivoista mitä sinulla on. Minusta masennus tai uupumus eivät yksin nyt selitä oireitasi. Eikä edes fibromyalgia.
Olen harvakseltaan piipahtanut lukemassa blogiasi ja suren kovasti nykykuntoasi. Muista myös, että luonto on yksi parhaita parantajia. Käytä sen antimia niin paljon kuin voit, mahdollisimman vähän käsiteltyinä.
Kaikkea hyvää vointiisi, terveisin Keekeläinen