keskiviikko 27. marraskuuta 2013

Minulla oli outo tunne tänään aamulla kun pikkumies piti viedä tarhaan.
Kun saavun tarhan pihaan näen lipun puolitangossa. Miljoonaa ajatusta vilisee päässäni matkalla autolta osastolle.
Osastolle tultaessa voin aistia painavan, synkän tunnelman.
Minulle sanotaan vain huomenta. Yleensä räpätys alkaa ;).
Sanottuani hei pikkumiehelle, minulle annetaan lappu käteen. Tarhan johtaja saapuu osastolle ja lähtiessäni kohti ulko-ovea vastaani tulee sairaalapappi.
Vaikkakaan en näe lukea ilman silmälaseja pinnistin ja yritin ottaa selvää mitä lapussa luki kun kävelin autoa kohti . MITÄ?!?! Pikkumiehen tarhatäti menehyti eilen äkilliseen sairaskohtaukseen!!
Hänhän oli niin nuori. Juuri valmistunut lastentarhanopettajaksi.




Uuh.... minua ihan pelottaa miten pikkumies on tämän uutisen tänään ottanut.
Hän on NIIN herkkä ja hänellä kestää kiintyä johonkin ihmiseen, mutta kun hän on sen yhteyden saanut, tuntee hän olonsa turvalliseksi.
Alkuvuodesta hän sai uuden tarhatädin joka ei syksyllä enään ollut samassa tarhassa enään töissä.
Hän kyseli pitkään missä Lotta on eikä tuntenut oloaan mukavaksi tarhassa. Hän ei halunut aamuisin tarhaan. Syksyllä taas uusi täti johon kiintyminen kesti tovin. Vastikään hän sai tätiin yhteyden ja nyt hän on poissa.



Elämää ei pidä ottaa itsestään selvänä asiana. Koskaan ei tiedä milloin matkamme täällä päättyy.


Tästä minun synkästä postauksestani huolimatta haluan toivottaa teille kaikille mukavaa keskiviikkoa! Ja kiittää teitä kommenteistanne.






7 kommenttia:

  1. Niin ...
    jokainen päivä on tärkeä.

    VastaaPoista
  2. Voi miten surullista, onneksi kukaan ei tiedä päiviensä määrää <3

    Saanko kysyä miten asia lapsille kerrottiin ja miten he siihen suhtautui, entä miten juuri sinun pieni herra asian otti!

    Nauttikaamme siis jokaisesta hetkestä!

    VastaaPoista
  3. Surullista. Koskaan ei voi tietää milloin on viimeinen päivä. :(

    VastaaPoista
  4. Voi miten surullista, varsinkin kun on nuori ihminen. :( Aina sitä pysähtyy miettimään, että arvostaako tarpeeksi omaa elämää, ja hetken aina muistuttaa itelleen kuinka tärkeä on nauttia joka ikisestä päivästä, kun mikään niistä ei ole sattuma vaan kaikki huolella meille annettu. Kiva kun jaoit asian meille muistutukseksi!
    Sit mulla on kysymys ihan muusta asiasta. Sulla on osassa noista olohuoneen kuvista siinä sohvan istuinosassa semmonen tosi kauniin näköinen harmaa-raidallinen kangas. Onko se joku greengaten päiväpeitto vai ihan kankaana ostettu vai kenties joku muu peitto? :) Kovasti kaipaisin samanlaista, mutta ei oo ihan sopivaa tullut vielä :)

    VastaaPoista
  5. Voi miten surullista...kumpa osaisimme laskea päivämme oikein.

    VastaaPoista
  6. Voi hurjaa.. Niin se elämä yllättää, koskaan ei tiedä milloin oma aika koittaa..

    VastaaPoista