En siis millään meinannut pysyä hereillä päivällä. Jos istahdin nojatuoliini, silmät ei vaan tahtonut pysyä auki, luomet painoivat kuin synti.
Peukalo piru vie alkoi todenteolla särkemään toissa päiväisen ENMG:n jälkeen.
Nyt on niin kuin kaikki hieman sekaisin meikäläisellä.
Väsynyt yksin taistelemaan. Minulta resurssit aivan finaalissa :(. Mistä sitä virtaa, inspiraatiota, motivaatiota yms yms.
Sairauksien kanssa taistelua, perheestä huolehtiminen ja vastuun kantaminen ja kaikkien penteleen instanssien kanssa taistelua yksin , vie kyllä resursseja. Monesta varmaan kuulostaa tyhmältä. Niin varmaan minustakin jos olisin terve ja lukisin jotain tollaista.
Mutta voin kertoa että kroonisten kipujen kanssa eläminen vie voimat, niin fyysiset kuin psykkiset.
Ja jos minulla olisi " vain " tuo selkä joka reistailee, mutta pahin kaikista sairauksistani tällä hetkellä on valitettavasti fibro. Se pirulainen on jyllännyt tämän vuoden oikein kunnolla. Jäykistänyt akan täysin, tuottanut sietämättömiä kipuja. Minkäs minä noille voin? En yhtikäs mitään. Syön kaikkia lääkärin määräämiä vitamiineja ja hivenaineita, sekä seuraan ruokaopasta jonka lääkäriltä sain viime tapaamisessamme.
En vain aina jaksa enään hymyillä ja leikkiä että kaikki on hyvin. Kun kaikki todellisuudessa on päin p...tä.
Pyydän anteeksi näitä minun valituksiani. Taas :).
Mutta kun te olette minun terapeuttejani. Paljon enemmän saan irti teistä kun olen ammattiauttajista saanut ;).
Kiitos kun jaksoitte kuunnella.
Mukavaa viikonloppua!
Pitäkäähän huolta itsestänne ja toisistanne
Voi kultainen Erica...
VastaaPoistaMinä kyllä niin ymmärrän sinua, vaikka en varmasti ole kokenut puoliakaan sinun kivuistasi. Kyllä tämä jatkuva kolotus ja oman voinnin seuraaminen on raskasta. Itsekään en niin valita kipuja ja oloa, vaan touhuan ja teen...sitten tahtoo kolottaa lisää :/
Liian vähän tulee apua perheeltä...ja sinä taidat olla kovin yksin tuntemuksiesi kanssa. Ja tuo epävarmuus, odottelu ja jatkuvat tutkimukset sinulla on vielä jotain sellaista mitä ei edes itse ymmärrä.
Voimia sinulla! Ihana kuulla, että blogi ja me täällä ruudun takaa olemme yksi sinun voimavarasi<3
Iso halaus :)
Voimia sinulle Erica♥
VastaaPoistaOsaan vain aavistaa, mitä joudut kestämään.
Voi miten sitä voisikaan ottaa toiselta liikoja kuormia pois! Sitä toivoisin sinulle.
VastaaPoistaVoimia lähettelen täältä!!
Voimia sinulle, kipujen kanssa elämä on tosiaan raskasta!
VastaaPoistaVoi, että teillä on kaunista! Voimia arkeen!!
VastaaPoistaYmmärrän hyvin, samanlaisia fiiliksiä itselläkin ajoittain, mutta onneksi ne menee aina vähäksi aikaa pois. Välillä tuntuu, et tämä elämä on niin nähty, eikä sillä ole enää mitään annettavaa tai minulla sille, mutta sitten jostakin se valo vaan tulee taas ja ottaa vallan pimeydestä. Voimia ja tsemppiä Erica <3
VastaaPoistaVoimia ja halauksia sinne lähettelen <3 toivottavasti kivut helpottuisivat <3 kaunis koti teillä <3
VastaaPoistaElämä ei ole aina ruusuilla tanssimista. Turhaan pyytelet anteeksi. Parempaa vointi tulevaisuuteen..
VastaaPoistaVoimia ja jaksamista sinulle! Ihanaa, kun jaksat silti yhä bloggailla iloksemme ♥
VastaaPoistaEi tuo tyhmältä kuulosta. Sulla on kovat ajat...yksin pyörittää arki kaikkine sairasteluineen. Ei oo kumma jos ei aina jaksa.
VastaaPoistaVoimia sinulle! Toivotaan, että tilanne helpottuis pian.
Kuvat kodistasi on kerrassaan kauniita.
E-R
Rohkea kirjoitus! Näitä blogeja seuraavana moni elää niin pintaliitoa,että yököttää! Mitä ny pitäisi saada ja mikä nyt on in ja ottaisinko valkoisen vai mustan designvalaisimen vai...!!! Todella vastenmielistä. Onhan tää härdelli, jota elämäksi kutsutaan aikamoinen polku. Itse menetin mieheni muutama kuukausi sitten vaikealle sairaudelle, mutta polku joka jäi yksin nyt kuljettavaksi on taas jaksettava porkata auki. Tsemiä ja rohkeutta arkeesi! Oot hyvä tyyppi!
VastaaPoistaTuhannesti voimia kipujen kanssa elämiseen! Kauniita kuvia oot taas ottanu ja ihanaa, että jaksat kirjoitella. :)
VastaaPoistaHalauksia!
Voimia ja jaksamista Erica! <3
VastaaPoistaVäsymystä, pelkoa, turhautuneisuutta ja varmasti välillä toivottomuutta. Kaiken tuon keskellä luot kuitenkin koko ajan jotain kaunista ympärillesi ja jaat sen meidän kaikkien kanssa. Kiitos Sinulle, virtuaalihalit ja jaksamiset täältä "ruudun takaa"
VastaaPoistaTuntuu pahalle kun joudut kestämään noin paljon!! Yksi tuttuni sairastaa myös fibroa ja se elämä kuulostaa kyllä sietämättömälle..
VastaaPoistaKriik, kriik, kriik tässä sinulle vähän edes sitä kaipaamasi vetoa. Voi kun kaikki kävisikin näin helposti. Me,ystäväsi, auttaisimme varmasti enemmän. Onneksi bloggaus on pysynyt syvällä sydämessäsi. Kuviasi on ilo ja nautinto katsella, niin kaunista on sinulla siellä kotona. Olet monasti saanut minut innostumaan askartelukokeiluissa innostavalla esimerkilläsi, kiitos siitä♥.
VastaaPoistaLuottavaisin mielin toivon sinulle parempaa vointia ja anna itsellesi aikaa.
Muuten kauniit tyynyt sinulla siellä sohvalla.
Halauksin Kaisa
Tuhansia voimahalauksia Sinulle täältä pohjoisesta. Ymmärrän sinua, joskus ei jaksa mutta muista kuitenkin.. ei tarvitse välillä jaksaa kuin hetken kerrallaan :)
VastaaPoistat:Helmiina
Hei sinulle:)
VastaaPoistaOlisi kamalaa, jos ei voisi kenellekään kertoa tunteista ja tuntemuksistaan. Älä siis pahoittele, kun kerroit. Toivotan sinulle voimia ja myös niitä iloisempia ja kivuttomampia päiviä, jolloin aurinkokin taas hymyilee:) Yhdyn edellisen sanoihin päivä kerrallansa. Summer
Hei Erica,
VastaaPoistaYmmärrän tunteesi ihan täysillä !!! Kroonisen kivun ja sen ohella olevan totaalisen väsymyksen kanssa on äärettömän vaikeaa jaksaa. Mulla takana yi 4 vuotta taistelua ärhäkän Fibron kanssa, sitä ennen se uinui hiljemmalla, oli olemassa, mutta ei kiusannu niin paljoo. Nyt viime aikoina on kans tunne päällä etten enää jaksa hymyillä ihmisille ja sanoo että ihan kaik ok on, kun kaikki on päin helvataa...erakoitumassa olen...rakastan käsillä puuhailua, mutta kun ei jaksa , ei kykene..kiertelisin mielelläni kirppiksiä, sisustuspuoteja, mutta ei ole enää rahaakaan...kaikki ilo viety :( Ystäväni näytti tien sun blogille, kiitos, että jaksat kirjoittaa ja jakaa tunteesi. Kauniita kuvia olet laittanut. Voimia ja vielä kerran voimia sinulle Erica !! Koitetaan jaksaa tapella inhokki elinkumppaniamme vastaan !!! t. Sari :)
Oot sä kyllä niin sisukas puuhanainen ja taistelija! Aina jaksat pitää kotiasi näin kauniina ja ahertaa! Voimia tosi paljon sairauden kanssa elämiseen ja teidän perheen arkeen! Ei täällä elämässä yksin jaksaisikaan, toisiamme tukien ja ylöspäin huokaisten, sieltä saa avun ja voiman! :)
VastaaPoista