torstai 16. toukokuuta 2019

Torstain kuulumisia

Viikko jo yli puolenvälin. Huomenna jo perjantai.
Minä aloitin aamuni kauppareissulla.
Kotiin tekemään pastataikinaa.
Sitten olikin jo otettava imuri esille koska kimppuuuni hyökkäsi epämääräisen näköisiä karvapalloja.
Olisi voinut luulla että Tanhupallon karvamato olisi lisääntynyt meidän nurkissa.
Koko hela huusholli imuroitu ja mopattu. Sänkyihin vaihdettu puhtaat petivaatteet.

Kävimme eilen mieheni kanssa Karjaalla kiertelemässä kauppoja.
Piipahdimme Jyskissä. Onneksi näin teimme. Olemme pitkään miettineet ostaa pojallekin memoryfoam sijauspatjan. Mutta ovat olleet aikas tyyrejä.
Isäntä bongasi sattumoisin yhden sijauspatjan joka oli memoryfoamia. Hyllyssä vain yksi. Oikea hinta yli 300 € mutta tämän yksittäiskappaleen hinta olikin vaivaiset 50€.
Emme kuulkaas miettineet asiaa vaan nappasimme sen mukaamme.
Nyt on kundilla ihanan pehmeä sänky. 9 cm paksulla sijauspatjalla.
Ei siis ollut hinnalla pilattu tämä.

Arjen pyörittäminen on tällä hetkellä aikas haasteellista minulle kipujeni takia.
Joinakin päivinä minulla vaikeata kävellä kun välilevyongelmani alkanut kiusaamaan minua todenteolla. Minulla on päiviä kun en oikeastaan kykene edes kävelemään kun jalkojen siirtely tuottaa ongelmia tuon sietämättömän kivun takia selässä.
Itsepäinen olen. Minä käyn silti kävelemässä vaikka kävelen sipsuttaen lyhkäsillä askelilla kyyneleet silmissä. Miksi sitten käyn kävelemässä varmaan joku miettii.
Minä käyn siksi että jos jämähdän paikoilleni pahenevat minun kaikki kivut enkä sen jälkeen kykene mitään tekemään.







Siivoan myös kotona siksi että minua on kehoitettu elämään mahdollisimman normaalia elämää. Siivoan vaikka tiedän että huomenna olen entistä enemmän kipeä. Tälläistä tämä elämäni on ollut kohta yli kymmenen vuotta. En minä silti valita. On sellaisia ihmisiä joilla on vieläkin vaikeampaa kuin minulla. Minun kipuja lievittää hieman kaikki ne lääkeet joita popsin. On ihmisä joiden sairauksiin ei mitkään lääkkeet auta. Jotka näet päivä päivältä huononevan eikä ole kuin yksi lopputulos. Niin surullista kun ajattelen entistä luokkakaveriani jonka syöpä uusiutunut eikä mitään enään tehtävissä. Olette ehkä lukeneetkin hänestä lehdissä. Sairautensa takia hän ei enään ollut ehdolla eduskuntavaaleissa. Olen ihaillut tämän henkilön mieletöntä elämäniloa ja positiivisuutta sairaudestaan huolimatta.











Nauttikaa tästä hetkestä
ja
siitä mitä teillä on!



VoimaHalit

Erica  💙







Ei kommentteja:

Lähetä kommentti