Eilen eliminoimme lelujen määrää ukon huoneesta ;) Ei edes lelukaupassa ole niin paljon leluja kun hänellä oli.
Meidän olohuone on aika haasteellinen sisustaa. Huoneessa vain 1 kokonainen seinä. Muilla seinillä oviaukkoa taikka ikkunaa. Pinta-alaltaankin on aika pieni. Ja isäntä pitänyt huolen siitä että TV-kaappia ei nyt enään siirrettä. Laittanut antennijohdot kulkemaan lattialistojen sisälle. Hrmmph.....
Te joilla on kokemusta ahdistuneisuudesta/masennuksesta tiedätte varmaan tunteen kun haluaa vain olla omissa oloissaan, eikä puhua kenellekään?! Minulla ollut nyt viime aikoina sellainen kausi. Mutta minun lähipiirissä on ihmisiä kun ei ymmärrä sitä. Miksi se on niin hemmetin vaikeata? Sitten alkaa stressaamaan ja v...t.maan se jumalaton kitinä. Kyllä minä sitten olen yhteyksissä kun minusta siltä tuntuu että jaksan kuunnella toisten valituksia. Sillä muuta en heiltä kuulekaan. Miten se olikaan se stressitekijöiden eliminoiminen jotta paraneminen voi alkaa?!
Ei vaan valitukset sikseen.
Aurinko paistaa ihanasti ja muutama lämpöaste. Pikku miehen kanssa kahdestaan.
Nyt minua jo huudetaan tuonne junarataa rakentamaan :)
Oikein ihastuttavaa torstaita kaikille.
Voikaa hyvin.
Halauksin,
Miten onnistuit ,että poika antoi siivota leluja pois? Minä kun oon tuota yrittänyt tytön huoneessa niin ei, vauvalelutkin on siellä oltava :I
VastaaPoistaMinäpä olenkin ovela....laitoin ukon isännän kanssa alakertaan leikkimään ;). On näet aikaisempia kokemuksia lastenhuoneen siivoomisesta ;)
PoistaVanhemmat mukulat ollessaan pieniä istui aina mukana ja poimi jätesäkeistä leluja takaisin nopeammin kuin minä heittelin pois ;).
:)
PoistaOlisiko mahdollista, että esim terapeutti- hoitaja kertoisi läheisillesi,masennukseen liittyvistä oireista.Ymmärtäisivätkö paremmin sinua ja välttyisitte stressiltä, sekä riidoilta. Olitpa ovela lelujen siivouksessa.Kaunis koti sinulla, ihanaa, kun jaksat sisustaa. Voimahalauksia Tepa Seinäjoelta
VastaaPoistaKaikki on kiinni heidän halustaan ymmärtää. Ja katsokaas minun sairauksiani ei ulos päin näe eli en voi olla sairas!
PoistaTeillä sentään ON tv-kaappi...:))
VastaaPoistaTiedän hyvin tuon tunteen, kun ei yksinkertaisesti JAKSA.
Vähän on täälläkin, tällä hetkellä väsymystä...:(
Siis tiedät mitä tarkoitan...ei univäsymystä.
Voimia sinulle ystäväni.♥
Voimia myös sinulle ja jaksamisia!
PoistaLöysin TV-kaapin pitkän etsinnän jälkeen huuto.netistä tai jostain. Ja halavalla sain 50€!!! Ja se on sellainen kapistus mistä en luovu :). Eli mitään mega isoa telkkaria ei meijän perheeseen tule :)
Ensinnäkin... Ei tarvi edes olla masentunut, jotta pitäisi ymmärtää, että välillä on vain pakko olla yksin ja omissa oloissaan. Mulle ainakin on ihan hirveän tärkeää moinen. hetki itsekseen. Toki masentuneen erottaa tästä siitä, että kausi varmasti jatkuu vähän pidempään kuin minun yksi iltapäiväni. Tuo masennus on vielä jonkinasteinen mörkö kaapissa. Ehkäpä juuri se, että ulospäin et näytä sairaalta, on se mörkö. Tietämättömyys ja toisaalta haluttomuus ymmärtää. Ja toisaalta, juuri kun luulin ymmärtäväni masentunutta, tapasin masentuneen, joka murensi kaiken tietoni koppaan. Ja tämä mureneminen oli minulle hyvä asia. Ymmärsin, ettei minun edes tarvi ymmärtää tai tietää miltä toisesta tuntuu, kunhan ymmärrän sen, että annan toiselle tilaa ja toisaalta taas, että jaksan sitkeästi yrittää auttaa. Tietämättömyys pelottaa. Huh, olipa sepostus.. Koitahan ihanuus jaksella näiden asioiden kanssa ja olla itsekäs <3
VastaaPoistaJa toiseksi.. Minä se tuskailen tismalleen samanlaisen olkkarin kanssa. Voi, että välillä ärsyttää, kun joka seinällä on jotakin. On akkunaa, takkaa, ovea. Ei yhtään kokonaista seinää. MUR!!
Ja kolmanneksi.. meillä!!! Meillä on takuu varmasti yhtä paljon leluja. Nuorimmalla pojale on niin paljon leluja, ettei huoneessa ole edes kävelysijaa. Ja silti, mies tulee liki päivittäin uuden auton kanssa kotiin. Apua, apua apua! Taidan tehdä samaisen rojektin viikonloppuna!
Näinhän se on kuten sanoit että monesti sitä luulee että ymmärtää mutta saa huomata että ei ymmärräkään. Minua on aina pidetty vahvana ihmisenä jolle on aina voinut valitella omaa huonoa vointiaan. Kyllä minä vieläkin kuuntelen mutta kun on se huono kausi kun vain haluaa olla "omassa maailmassaan" niin silloin vain ei jaksa.
PoistaSuosittelen lastenhuoneen lelujen eliminointia. Meiltä löytyi se lattia ja lattialta MATTO ;)
Hei vain,taas niin kaunista=),meillä yhtä hankala olkkari,aika pieni ja vain yksi pieni seinä yhtenäinen,muuten ikkunaa ja kahta oviaukkoa jne...Tuosta masennuksesta sen verran,että siskoni on ollut todellakin äärimmäisen sairas,masennusta,siihen liittyvää mielenterveysongelmaa ja kaikkea muuta...ja on edelleen.Se on hyvin vaikeaa aina ymmärtää senhetkistä tilannetta,kun päälle näyttää ihan o.k(ei aina,välillä on aivan tokkura)ja kun kysyy sanoo että on valtavan ahdistunutjne.On jopa sairaalassa välillä.Toisaalta hän ei halua kuitenkaan että siitä puhutaan jatkuvasti ja olenkin koittanut olla liikoja kyselemättä...olisin mielelläni mennyt mukaan lääkäriin ja terapiaan yms.mutta ei halua minua sinne.Olen tullut tulokseen että en ymmärrä kunnolla masennusta,varsinkin kun niitä on yhtä montaa lajia kuin on ihmistä jotka sitä sairastavat.Mutta olen huomannut että voin olla rinnalla,olla käytettävissä aina kun tarvitaan,soitella jokapäivä ,ja tehdä jotakin kivaa yhdessä.Olen myös tullut huomaamaan sen että minä olen se osapuoli joka joutuu joustamaan joka asiassa,teen senkin mielelläni,että siskollani olisi hyvä ja hän voisi toipua T:minä
VastaaPoistaKiitoksia kommentistasi :)
PoistaMasentunutta ei ole helppo ymmärtää. Minun tapauksessani olen pyytänyt saada olla rauhassa ja ilmoitellut että olen kyllä sitten yhteydessä kun siltä tuntuu.
Ihailen niitä ihmisiä jotka jaksavat masentuneen rinnalla.
Voimia ja jaksamisia sinulle
Voimia sinulle Erica.
VastaaPoistaItse olen useampaankin otteeseen sairastanut masennuksen, viimeeksi jonkin asteisesti synnytyksen jälkeen. Ei ole helppo sairaus, eikä aina helppo myöntää itselleenkään sairastavan. Ja me "vahvat" ihmisethän siihen usein sairastutaan, me jotka autetaan ja jaksetaan kuunnella muita, ollaan ehkä hieman liiankin tunteella mukana toisen suruissa ja murheissa, unohdetaan sitten hoitaa itseämme. Olen myös kohdannut paljon ihmisiä jotka eivät ole ymmärtäneet masennusta, eivät siis minkäänlaista maaennusta. Joskus ihmiset ovat kehoittaneet nukkua, joskus sanoneet että ottaisin vain ja tekisin asioita. Eipä kai nuo ihmiset aina oikein ymmärrä ettei masentunut aina saa nukuttua vaikka olisi kuinka väsynyt tai ettei sitä vain jaksa tehdä asioita kun vessassa käyminen tai syöminen voi tuntua ylivoimaiselta. Osa ihmisistä suorastaan kieltävät masennuksen, sellaisten ja noiden vähättelijöiden vuoksi sitä puhuu masennuksesta harvemmin kenenkään kanssa ja koittaa pärjätä viimeiseen asti yksin vaikkei pitäisi :( No niin, eksyin hieman aiheesta.
On todella ikävää etteivät kaikki ymmärrä haluasi olla yksin.
Teillä on muuten todella kaunis koti!
Erica, voimia joka hetkeen <3
VastaaPoistaOlohuoneesi on kaunis ja rakkaudella sisustettu!
Niin tuttua minullekin tuo, mistä puhut! Siis kertakaikkiaan on ihmisiä, jotka eivät ymmärrä masennusta. Minullekin jotkut sanoivat, että mitäs oot, tee jotain, mene ulos, aloita uusi harrastus... Mutta kun joinain aamuina ei jaksanut edes suihkuun mennä, istuin vaan ja tuijotin vastapäistä seinää tuntikausia. Vieläkin on huonoja päiviä välillä. Eikä kukaan tee masentunutta itsestään tahallaan, se sairaus vaan tulee. En ole kertonut edes kaikille omaisilleni. En ole jaksanut puhua heidän kanssaan koko asiasta. Toki mies ja lapset tietävät. Nuorin veljeni tietää, koska tiesin hänen kokeneen vastaavan elämänvaiheen aikanaan. Ehkä juuri niiden kanssa onkin helpoin puhua asiasta, joilla on omakohtaisia kokemuksia masennuksesta. Omaa tilaa ja yksinäisyyttä tarvitsen yhä edelleen, jotta saan kasattua itseni pakettiin!
VastaaPoistaVoimia sinulle <3
VastaaPoista