Minä pakkaan pojan ja koiran autoon kunhan ukko pääsee tarhasta ja suuntaan itsemme kohti Tenholaa ja mökkiä.
Tarkoitus olisi tänä viikonloppuna aloittaa äitini ulkorakennuksen SUURsiivous. Siellä nimittäin on roinaa ja PALJON. Katsottavaksi jää löydänkö mitään kotiin tuotavaa. Siellä olisi 2 emalista kaffekannua, jotka netin mukaan aikas arvokkaita. Yksi oranssi ja yksi turkoosi. Valitettavasti eivät ole minun värejäni joten on ylipuhuttava äippä säästämään ne ;)
Eilen saatiin nauttia ihanasta auringonpaisteesta koko päivä täällä etelä Suomessa. Jostakin kuulin että olivat luvanneet jopa lunta meille mutta mistään lumesta ei ainakaan eilen ollut mitään tietoa :)
Viikonlopuksikaan ei kuuleman mukaan ole luvassa mitään kaunista säätä. Saapi nähdä. Harvoin ovat ennusteet pitäneet paikkansa ainakin meidän paikkakunnan suhteen.
Toivottavasti olisi hienot ilmat niin pääsisin aloittamaan veljeni mökin ikkunoiden kittaamisen mikä minulta viime vuonna jäi kesken.
Ai niin. Olen saanut kaksi tunnustusta. Yksi The Verisitile Blogger awardin, jonka sain Jenniltä (Keski.blogspot.com)
ja Pitsienkeliltä Liebsterblog tunnustuksen. Otan ne työnalle kohtapuolin. Kiitoskia teille ihanille tunnustuksista :D. Palaan niiden pariin sunnunstaina palattuani mökiltä :)
Tämä meidän karvainen sohvaperuna tuli taloon 5 vuotta sitten. Hän on ,niin kuin osa lukijoista jo arvasi, lyhytkarvainen collie poika. Hän on syntynyt Eestissä josta saapui Suomeen. Kikin ensimmäisestä elinvuodesta en paljoo tiedä. Perhe joka hänet hankki, antoi herran pois koska oli liian vilkas!! Mutta en tiedä oliko tämä se oikea syy?! Mitähän ne pennut ovat jos ei vilkkaita. Kolleegani otti hänet sitten hoiviinsa ja tiedusteli minulta tiedänkö ketään joka haluaisi 1 vee collie pojan. Minä kun en koskaan ollut lyhytkarvaista collieta nähnyt, hyppäsin autoon avomieheni kanssa ja suuntasimme kohti Nummelaa. No,kuinkas kävikään.....tultiin kotiin koiran kanssa. Kotimatkalla oli piipahdettava eläinkaupassa ostelemassa hieman koirantarvikkeita ;) Hieman koiranhoitoa oli suunniteltava sillä minä tein 12 tuntisia työvuorojaja työmatkojen kanssa olin poissa n14 h päivässä ja avomieheni teki 32 tuntisia, jotta koiran ei tarvitsisi olla pitkään yksin. Nyt olen sitten ollut 2 vuotta kotona sairaslomalla että mitenköhän koira sopeutuisi taas siihen että emäntä on poissa kun hänestä tullut "minun" koirani. No ei sen puoleen, mitenköhän koko perhe sopeutuisi siihen ;)
Hups, tulipa pitkä postaus. Toivottavasti et nukahtanut kesken lukemisen ;)
Nyt hyvät lukijani toivotan teille oikein ihanaa perjantaita ja alkavaa viikonloppua.
Ja kiva kun jaksatte piipahtaa vierailulla.
Suloinen koirapoika siellä teillä=D
VastaaPoistaIhanaa ja toivottavasti aurinkoista viikonloppua sinnekin!
No ei ole hyvä syy antaa pois:( Toisaalta teidän onni:) Ihana koiruus!!
VastaaPoistaMeidän Nelli on 7 v ja kaikki luuleen sen olevan veiläkin pentu;)
Tänne meille sitä lunta on viikonlopuksi luvattu:( Toivottavasti ei pidä paikkaansa