lauantai 3. marraskuuta 2012

Lahjapaperia

Huomenta!
Ollaankin pikku miehen kanssa nukuttu hieman normaalia pidempään tänään :)

Tilasin jokin aika sitten Quriosasta ihastuttavaa lahjapaperia.
Eilen kun kivut lamaannuttivat minut tekemästä käsitöitä ja istuskelin sohvalla jolloin silmäni osui lahjapaperirullaan.
Siitä se sitten lähti.
Minäpä tein siitä itselleni pienen taulun.





Ostamani Corocia cotoneaster , jota kutsutaan sicsak kasviksi, viihtyy meillä hyvin ja on saanut uuden paikan TV-kaappini päällä. Tämä kasvi on aikamoinen trendi-kasvi mm.shabby chic/ranskalaisessa/romanttisessa sisustustyylissä tällä hetkellä Euroopassa ja meillä Scandinaviassa.

Hieman on minulla vieroitusoireita kun tuo himpskatin ompelukone sanoi sopimuksensa irti!! Aaaargh!
Ja olisi NIIN paljon ompelemista just nyt ;) .

Pitäkää hyvää huolta itsestänne ja toisistanne.

Leppoisaa lauantaita kaikille vierailijoille.


Halauksin,




12 kommenttia:

  1. Kiva idea kaikessa yksinkertaisuudessaan! Ja ihania kuvia, kuten aina! :) Mukavaa lauantain jatkoa, toivottavasti kipusi jo hellittävät. :)

    VastaaPoista
  2. Olen itsellekin haaveillut tuollaista Corociaa. Kovin se on näyttävä "risupuska", ainut mitä jäin miettimään, oli että kuinka suui siitä kasvaa ja kuinka vaativa se on. Koska sinulla tuollainen on, käytän tilanteen sikamaisesti hyväkseni ja kysyn nämä kysymykset sinulta. :)
    Olen kohtalaisen uusi blogissasi ja olen viihtynyt erinomaisesti, kiitos kauniista ja inspiroivasta blogista! :)
    Ja voimia fibron kanssa, äitini taistelua vierestä seuranneena tiedän hitusen siitä millaista se on.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan vapaasti vaan kysymyksiä :) Minä taas yritän osata vastata :)
      Minäpä vastaan kysymykseesi niillä tiedoilla mitä minulla on tästä kasvista ;)
      Kukkakauppias ei osannut vastata tuohon koko-juttuun mutta netin mukaan siitä voi tulla ISO ;). No se tarkoittaa varmaan Uuden-Seelannin oloja (3m) jossa se kasvaa ulkona ;).
      Se viihtyy viileässä, sietää jopa muutaman pakkasasteen. No meillä kotona 20 +/- joitakin asteita.
      Minä pidän sen mullan tasaisen kosteana. Ei pidä jättää seisomaan veteen. Mielellään päivänvaloa. Keväällä hieman lannoitetta.
      Tämä saa keltaiset kukat keväällä :)
      Voi kiitos sinulle voima-toivotuksista. Päivä kerrallaan mennään ja opetellaan elämään tämän kanssa.

      Poista
    2. Hei Erica ja kiva, kun vierailet blogissani! Ajattelin juuri kysyä samoja kysymyksiä kuin Nanna, mutta ei tarvinnut. Hyödynnän siis vinkkisi ja ehkä uskallan ostaa sellaisen meille - olen nimittäin jostain syystä onnistunut tappamaan kukkia viime aikoina liikaa; ja luulen kyllä, että syy on ajanpuute: en ehdi ja muista kastella niitä ;) Mutta kun kiireet hellittää, ehkä ostan tuollaisen kaunokaisen! Rentouttavaa pyhäinpäivää sinulle!

      Poista
    3. Rohkeasti vaan kokeilemaan :)
      En minäkään mikään viherpeukalo vaan samoja vikoja kasvien suhteen kuin sinulla ;)

      Poista
  3. Oikein rauhaisata pyhhäinmiestenpäivää kammarista...Ai sekös tämä ihhailemani kukkanen onkin nimeltään, sulonen soppakulhokin missä hyvä kukoistaa. Minullakin ollut fibro jo usseita vuosia ja justiisa nämä syksyt ja kevväät ilimanvaihteluineen pahimpia. Zumba, kuntosali ja infrapunasauna auttavat minulla rentouttammaan kolottavia jäseniä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu äläs muuta viserrä, tämä koko vuosi ollut yhtä hel....iä.
      Minä olen vasta kokeillut lymfaterapiaa,akupunktiota,pilatesta ja tietysti liikkumista. Minun tekemisiä rajoittaa tuo prolapsi selässä :(. Mutta kaikkea kokeillaan.
      Mukavaa pyhäinpäivää sinnekin

      Poista
  4. Kauniita kuvia taas kerran, tykkään kovasti. Tyylisi on jotenkin niin kodikas ja minun makuuni! Tuo kukka on aika jännä. Uskaltaiskohan kokeilla? Minulla kasvavat huonosti kaikki muut, paitsi anopinkielet, jotka rehottavat js joita saa jakaa moneen osaan parikin kertaa vuodessa. Vaikken ole mielestäni edes teräväkielinen anoppi vävylle, enkä miniälle, jotka molemmat ovat rakkaita ja mieluisia! Orkideaa olen toivonut myös, koitan, kauanko se meillä pärjää...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rohkeasti vaan kokeilemaan.
      Orkideat minä onnistun tappamaan joka kerta kun sellaisen olen hankkinut :(. Harmittaa kun taas muilla ne kukkii niin kauniisti

      Poista
  5. Miten kurjaa kun joudut kivuista kärsimään,harmittaa puolestasi :(
    Eilen ehtoolla tuolla samaisessa puodissa kävin ihastelemassa,niin paljon kaikkea ihanaa...Kauniin taulun teit!
    Itselläkin eilen oli huonompi päivä,maailmalta saa joskus kaikenlaista kuraa mutta ne on vaan kestettävä.Polven ja selän kanssa yritän kovasti kyetä ulkoilemaan mutta on se kivuliasta ja noloa kun tuo polvi pettää alta :/
    Voi hyvin ihana,susta on tullut mulle tärkeä <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Päivä kerrallan sitä mennään. Joka päivä on taistelua milloin minkäkin vaivan/kivun kanssa. Mutta minulle tuo eilinen tapaaminen toi paljon uutta tietoa tämän yhden sairauden kanssa elämiselle. Samoilla täällä mennään eli jalat pettää alta mutta ei voi muuta kuin puraista hammasta ja jatkaa eteen päin . Minä olen lopettanut ajattelemaan mitä muut minusta ajattelevat kun on päiviä jolloin tuo liikuntakyky alentunut ja kompastelen kun jalat vaan ei nouse.
      Eikö sitä olisi valmis tekemään mitä vaan jotta saisi edes yhden päivän jolloin ei olisi minkäänlaisia kipuja?! Ihmiset jotka ovat "terveitä" tulisi olla iloisia siitä että ovat terveitä. Vasta sitten kun sairastuu ja liikuntakyky heikkenee/rajoittuu sitä arvostaa elämää ilman niitä. Niin minäkin pidin elämää ilman kipuja itsestäänselvyytenä kunnes.....olen nyt tässä.
      Hyviä vointeja myös sinulle sinne

      Poista
  6. Voi kurjuus noita kipuja, kaikenlaisia tauteja sitä pitää ollakin. Olet kyllä sitkeä ja positiivinen asian suhteen, hatun nosto siitä. Ihania kuvia olet ottanut ja hyvä tuo tauluideasi ja hassu tuo kasvi, minulle ihan uusi tuttavuus. Itse haaveilen oliivipuusta, mutta ei taida olla sesonkiaika nyt syksyllä. Mukavaa viikonloppua sinulle, <3

    VastaaPoista